IFK Grankulla historiikki
Tämä historiikki käsittelee GrIFK jääkiekkojaoston historiaa ja sen sisältö on kasattu valituista palasista Jaana af Hällströmin kirjoittamasta ”Grön är Granis färg, Granin väri on vihreä: IFK Grankulla 1925-2015” -kirjasta. Kirjaa on saatavilla Kauniaisten jäähallin kahviosta. Vuosien 2015-2026 vaiheista on lähteinä käytetty verkkosivuilta löytyviä uutisia, seuran esittelymateriaaleja ja nykyisen henkilökunnan haastatteluja. Historiikin sivuille on koonnut ja kirjoittanut Wilhelm Breitenstein.
“Liikunta, reipas ulkoilmaelämä ja urheilu ovat leimanneet Kauniaista ja sen asukkaita koko yhdyskunnan olemassaolon ajan”
GrIFK on jo 100-vuotta tehnyt töitä liikunnan ilon ja mahdollistamisen eteen Kauniaisissa. Seuran historiaa lukiessa piirtyy kuva liikunnallisesta yhteisöstä, joka on rakkaudesta urheiluun tuottanut kauniaislaisille liikuntamahdollisuuksia hyvyyden, viihtyvyyden ja ilon kautta. Seura on monesti noussut ylös taloudellisista vaikeuksista yhteisen, kaupungin johdon kanssa jaetun, hyvän tahdon ja halun ansiosta. Yhdistyksen seuratyön tavoitteena on kasvattaa lapsista ja nuorista kunnon kansalaisia, jotka välittävät yhteisöstä ja edustavat seuran arvoja tehden maailmasta päivä päivältä hieman paremman.
Seuran jääkiekkojaoston pian 80-vuotista historiaa voisi tiivistää valtavaan potentiaaliin, jota on hiekoittanut alimitoitetut peliolosuhteet tai jopa niiden puuttuminen. Siitä huolimatta GrIFK Jääkiekon jaosto on usean vuosikymmenen ajan sitkeästi tehnyt hienoa kasvatustyötä ja menestynyt Jääkiekkoliiton sarjoissa, ollen ajoittain yksi Suomen suurimmista jääkiekkoseuroista. Olympiakomitea ja Jääkiekkoliitto myönsivät 2020 GrIFK Jääkiekolle toisena jääkiekkoseurana Suomessa Tähtiseura-statuksen.
Jääkiekkoseuran historian aikana jäsenten kehitys on aina ohittanut sen minkä olosuhteet ovat voineet tarjota. Kauniaisissa jääkiekon toiminta oli pitkään sääolosuhteiden varassa, koska jääurheilua pelattiin aluksi kirjaimellisesti luonnonjäillä, Gallträskin järvellä. Myöhemmin toimintaan saatiin mukaan tekojäät ja kaukalo jään kunto ja harjoitusten toteutuminen oli yhä sääolosuhteiden armoilla. Kävi joskus niinkin, että joukkueet pelasivat kauden alussa sarjapelejä ilman yhtään valmistavaa harjoitusta, koska jäitä ei Kauniaisiin saatu jäädytettyä ennen kauden alkua. Olosuhteista johtuvista syistä syntyi ajatus rakentaa katto Sahara-kentällä olleen tekojääradan päälle. Lopputuloksena syntyikin Kauniaisten jäähalli, joka tähän päivään asti on toiminut GrIFK:n kotihallina. Kuitenkin hyvin pian sen valmistumisen jälkeen tarve lisäjäille kasvoi, koska olosuhteiden parannus lisäsi kiinnostusta toimintaa kohtaan. Näistä vaiheista huolimatta GrIFK:n joukkueet ovat historian aikana voittaneet useita aluemestaruuksia, pelanneet ikäluokkiensa SM-tasolla ja tuottaneet jopa NHL:ään varattuja pelaajia.
Kauniainen ja yhdistyksen perustaminen
Grankulla seudun tiivis asuttaminen alkoi vuonna 1906 (suomenkielinen nimitys Kauniainen otettiin käyttöön vasta 1920-luvun lopulla). 1910 asukasluku oli reilu tuhat henkeä, mikä mahdollisti erilaiset yhdistystoiminnat. Urheiluseurayhdistys toiminta levisi tuolloin koko maassa ja muuan oppikoululainen, Ensio Sevón, sai ruotsalaisen Idrottskamrater-aatteen inspiroimana ajatuksen perustaa Grankullaan paikallisen ruotsalaisen urheiluseuran. Sevón ystävineen olivat Helsingin IFK -urheiluseuran jäseniä mutta heistä oli vaivalloista kulkea junalla seuran harjoituksiin Helsingin Fredriksbergiin (Pasilaan) ja sieltä Eläintarhan kentälle. Grankullaan valmistui samaan aikaan urheilukenttä. Yhdistyksen perustamisen motiivina oli järjestää ja mahdollistaa liikunnalista toimintaa kaikille Kauniaisissa. Urheiluseurayhdistys Idrottsförbundet Kamraterna i Grankulla (IFK Grankulla) perustettiin 28.8.1925. IFK-seurojen yhdistävä kilpi ja nelisakarainen tähti symboli otettiin käyttöön vuonna 1928.
Yhdistystä perustettaessa yleisurheilu oli keskeisessä roolissa mutta yhdistyksen historian aikana seuralla on ollut joukkueita ja harrastajia suunnistuksen, hiihdon, jalkapallon, jääkiekon, salibandyn, alppihiihdon, käsipallon, tenniksen, sulkapallon, jousiammunnan ja kuntourheilun parissa. Yhdistys on hyväksynyt jäsenikseen naisia vuodesta 1927 lähtien.
Jääkiekko
Yhdistyksen toiminnasta jääkiekon parissa on hyvin vähän merkintöjä ennen 1940-lukua. 1910-luvulla Grankullassa Gallträskin järvi oli luonnollinen paikka jääurheilulle. Rata oli valaistu ja sitä ylläpiti osuuskunta Andelslaget Grankulla Idrott u.b.t. Luistelu oli maksullista, jotta radan ylläpidon kulut saatiin katettua mutta alue oli suosittu ja pidetty.
1940-luku
Jääkiekko tuli osaksi seuran lajeja vuonna 1947 ja seura liittyi heti Jääkiekkoliiton jäseneksi. Seuran joukkue tavoitteli sarjapaikkaa liiton sarjoihin mutta Gallträskin järven kenttä ei täyttänyt sarjapaikan vaatimuksia. 1948 kauppala (ent. nimitys kuntamuodolle) antoi seuralle valtuudet jäädyttää Kauniaisten keskustassa sijaitsevaa kenttää. Kunnanvaltuuttaja Alex Lindström lupasi jäädytykseen tarvittavat vedet omasta pihakaivostaan. Urheilukentälle rakennettiin myös jääkiekkokaukalo.
1950-luku
1950-luku alkoi lupaavasti aluemestaruuksilla mutta hetkellisesti näytti siltä, että lajin paikallinen suosio hiipuisi, koska vanhemmat pelaajat lopettivat lajin pelaamisen. 50-luvun keskivaiheessa lajin paikallinen suosio kuitenkin piristyi, koska Jukka Wuolio (pelaaja-aateloitu #14, 1985) ryhtyi valmentamaan joukkuetta vuonna 1954. Wuolio tunnetaan nykyään yhtenä suomalaisen jääkiekon merkittävänä kehittäjänä, joka uransa aikana toimi mm. maajoukkueen valmentajana ja teki vahvaa kehitystyötä lajin eteen, kirjoittaen mm. ensimmäisen suomalaisen jääkiekko-oppaan “Jääkiekko 1950”.
1960-luku
Vuonna 1960 vastuu urheilukentän ylläpidosta siirtyi seuralta kauppalalle ja kaukaloa kunnostettiin. Jääkiekko oli tässä vaiheessa seudun suosituin urheilulaji ja se näkyi kasvavissa pelaajamäärissä. Seuran joukkueet pärjäsivät kohtuullisesti mutta toiminta kärsi ohjaajien puutteista, sääolosuhteista ja taloudellisista ongelmista.
1970-luku
1970-luvulla GrIFK seurojen menestys lisäsi kysyntää paremmille urheilutiloille. Laajentunut toiminta tarvitsi myös lisää tekijöitä. Poikien vanhempia houkuteltiin mukaan toimitsijoiksi, huoltajiksi ja kuskeiksi. Palkattiin myös ammattivalmentajia. Merkittävä parannus seuran toimintaan saatiin, kun Saharan kentälle avattiin 1978 tekojäärata, mikä loi uudet puitteet alueen jääkiekolle. 1979 seura perusti A-juniorit ikäluokan välietapiksi B-junioreiden ja edustusjoukkueen välille. A-juniorit toimivat tuolloin myös esikuvana alemmille ikäluokille ja harjoittelivat edustuksen kanssa. Pelaajat kasvatettiin mm. rehtiin käyttäytymiseen, täsmällisyyteen, siisteyden pukuhuoneessa sekä kaluston kokonaisuuteen. Seurayhdistyksen vuosikokouksessa vahvistettiin periaate, jonka mukaan jaoston päätavoite on tarjota Kauniaisten nuorisolle hyvät harrastusmahdollisuudet jääkiekkoilussa ja pelaamiseen kotikaupungin seurassa. Avainasemassa oli riittävän pitkän harjoittelu ja pelikauden takaava pelikenttä.
“Lätkäkoulu” keräsi nelisenkymmentä 5-9 – vuotiasta nappulaa, poikia ja tyttöjä, opettelemaan luistelun ja kiekkoilun alkeita. Koulu huipentui playoff -tyyppiseen lätkäturnaukseen 17.3.1978. Pojat oli jaettu neljään joukkueeseen, jotka pelasivat aidoilla NHL:n seuramerkeillä varustetuissa paidoissa. Joukkueita olivat turnauksen voittanut Chicago Black Hawks sekä Detroit Red Wings, Toronto Maple Leafs ja Montreal Canadiens. “Turnauksen päätteeksi kaikille koululaisille jaettiin kunniakirja ja kourallinen lakritsipatukoita, mikä kummasti rauhoitti kiihkeimmätkin jälkipelaajat”. Jääkiekkokoulu osoitti, että Granin kiekkoilun tulevaisuuskin on ainakin pelaajamateriaalin osalta turvattu. (Af Hällström, 2015 s.177)
1980-luku
1980-luvulle astuessa todettiin, että Saharan kentän jakaminen jalkapalloilijoiden kanssa oli vaivalloista. Kausi saattoi sääolosuhteiden takia jäädä kesken ja tekojääradalle kaavailtiin kattoa ratkaisuksi. Sarjapelit alkoivat syyskuussa mutta esm. vuonna 1981 jäätä ei Kauniaisiin oltu vielä lokakuussa pystytty jäädyttämään. Tekojääradan kattohankkeesta muodostui Kauniaisten jäähalli, joka valmistui 1986. Hallin avajaisissa vastakkain pelasivat GrIFK F76 – Karhu Kissat F76. Ottelu päättyi tasapeliin. Uusi halli kasvatti harrastajamäärää ja pian hallin kysyntä ylitti jo tarjonnan. Luistelukausi oli hallin ansioista pidempi (elokuu->) ja seuran joukkueet pärjäsivät hyvin sarjoissaan. Ensimmäinen SM-sarjapeli (C71 joukkue) pelattiin hallin avajaisvuonna Kauniaisissa. 1988 perustettiin seuran ensimmäinen tyttöjoukkue.
1989 – Hockey Night
Maaliskuussa 1989 Kauniaisten jäähallissa nähtiin viihteellinen esitys “Hockeynight”. Kaunis Grani -lehti uutisoi D-junioreiden järjestämän kanadalaisia muotoja noudattaneen tapahtuman olleen yleisön mieleen. “Hockeynight” on kolminäytöksinen jääkiekkonäytelmä. Tarkoitus on ohjata yleisön käytöstä musiikin tahtiin ja muutenkin tehdä ottelu enemmän viihteelliseksi. Kanadassa muodostaa urkumusiikki merkittävän osan ottelun puitteissa. San avulla kotijoukkuetta kannustetaan ja yleisöä innostetaan. Kolmannessa näytöksessä yleisö ei jo eli melkoisella innostuksella musiikin tahdissa. Kaksi erää oltiin kuulolla, Urkumusiikista huolehti nuori taitaja Erkki Hannonen. Joukkueet esiteltiin aivan kuin Kanadassa. Ottelukiekon luovutti Grani jääkiekon grand old lady Eija Kuosmanen. Vuonna 1991 turnaus oli saanut uuden nimen “Hockey Night III Finnish International Bantam Tournament. Ottelu pelattiin joulupyhien jälkeen, vastustajakseen GRIFK C-76 sai Torontosta Markham Bantams-joukkueen. “Järjestämällä tämän Hockey Nightin Grankulla IFK:n C-76 juniorit ovat ryhtyneet tekemään jääkiekko-otteluista viihdetilaisuuksia. Jääkiekko harrastuksena on urheilua, liikuntaa, toveruutta jne mutta ottelussa yleisö on tasavertaisena pääosassa pelaajien ja tuomareiden kanssa. On itsestään selvää, että kannustava yleisö on omiaan parantamaan urheilijoiden suoritustasoa. Yleisöä taas ei tule ellei sen viihtyvyyden eteen ole nähty vaivaa.” (af Hällström 2015 s. 38-39)
1990-luku
1990- luvun alussa GrIFK oli valtakunnallisella tasolla iso seura, joka takosi hyviä tuloksia eri sarjatasoilla. 1991 Edustusjoukkue nousi I-divisioonaan mutta jouduttiin kauden päätteeksi lakkauttamaan seuran odottamattomien taloudellisten kuluerien takia. Samana vuonna NHL joukkue Minnesota North Stars varasi Jukka Suomalaisen 12. varauskierroksella. Hän on ainoa GrIFK:ssa varaushetkellä pelannut pelaaja. Edustuksen lakkautuksen jälkeen seuran fokus kääntyi juniorityöhön. Seura ammattimaistui vuosi vuodelta, aloittaen mm. maalivahtikoulutuksen ja palkkaamalla toimintaan junioripäällikön.
GrIFK Jääkiekko ry.
1997 GrIFK lajijaostoista tehtiin itsenäiset yhdistykset. GrIFK Jääkiekko ry. määritteli toiminnakseen kasvattajaseuran ja tavoitteena, että edustusjoukkueissa pelaisi mahdollisimman paljon omia kasvatteja.
1998 GrIFKssa juniorivuotensa pelanneesta Emma Terhosta (ent. Laaksonen) tuli kaikkien aikojen nuorin suomalainen olympiamitalin voittaja, kun Naganon talviolympialaisissa naisten jääkiekkomaajoukkue voitti pronssia.
2000-luku
2000-luku alkoi valmennuspäällikön pestin perustamisella vastauksena kasvavaan vaatimustasoon. 2002 seuralle myönnettiin Nuori Suomi sinetti. Tänäkin päivänä järjestettävä Slap Shot -leiri järjestettiin samana vuonna ensimmäistä kertaa. B-nuoret voittivat Suomen mestaruuden 2006. 2009 C-nuoret hämmästyttivät kaikkia 17 ottelun voittoputkella.
2013 seura perusti Grani on Ice -tsemppirahaston jolla pyritään tukemaan perheitä joilla ei ole taloudellisesti varaa kausimaksuihin.
2017 GrIFK oli Suomen kuudenneksi suurin jääkiekkoseura 850 jäsenellä. GrIFK Leijona Urheilukoulu palkittiin SJL Etelän toimesta vuoden juniorityön palkinnolla!
2020 Olympiakomitea ja Jääkiekkoliitto myönsivät GrIFK Jääkiekolle toisena jääkiekkoseurana Suomessa Tähtiseura-statuksen.
2025 seura juhli 100-vuotta! Kauniaisten jäähallissa järjestettiin juhlaottelu jossa vastakkain pelasivat Team 76 ja GrIFK Allstars. Team 76 pelaajat olivat ensimmäinen ikäluokka joka pelasi Kauniaisten jäähallissa sen valmistuttua 1986. GrIFK Allstars koostui muista GrIFK pelaajista. Ottelun lipputulot kerättiin tukemaan nuorten liikuntaa.
Kausi 2026-2027 jääkiekko on ollut osana GrIFK:ta 80-vuotta.
Lähteet ja kuvat:
Af Hällström, Jaana, (2015) Grön är Granis färg, Granin väri on vihreä: IFK Grankulla 1925-2015, IFK Grankulla rf.
GRIFK, Graafinen ohjeisto 2023-2024,
